Sisua Sisulle + Fiinun ääniherkkyys

 

 

 

 

 

Hiki on näytellyt Pikku-Sisun elämän alkutaipaleella isoa osaa. Miten kävikään näin huono tuuri, että tuli tällainen hellepurkauma! Meillä on onneksi vilpoiset kivilattiat, mutta silti. 

 

Ei olla voitu lähteä pähkäilemään suurelle kirkolle ohikulkijoita eikä mennä metsätielle kävelemään. Myöhään ehtoolla vois, mutta helle on uuvuttanut maminkin. Noloa tunnustaa, mutta lisäksi olen ruvennut arkailemaan susia. Mihin uskallan mennä ja mihin aikaan? Just oli uutinen, että kotipihalta oli viety pienikokoinen koira. 

 

Viikonloppuna Eurajoella on Avoimet Pihat - tapahtuma. Siitä lisää Ritavuoren Juurella-blogin puolella. Koko ajan on ollut aikeissa piipahtaa Lutalla, Aitta-Kahvilassa. Mutta saas nähdä, kuinka käy. 

 

Kumminkin sekä susien että muiden kulkijoiden vuoksi öiksi ollaan tehty turvalliset järjestelyt. Silti koirat pääsevät halutessaan viileään ulkoilmaan nukkumaan, ja muutamina öinä Sisu on käyttänyt mahdollisuutta hyväkseen.  

 

 

Poika kasvaa hirmuista vauhtia! Illalla on isompi kuin aamulla herätessä😊 Siksi tässä ajantasainen Sisu-mainosvideo😏HALOO CLOETTA! Tässä teille melkoinen hurmuri mainoksiin. 

 

 

Fiinu on vanhemmiten alkanut arkailla ääniä. Ensin pelotti kun lumi putosi alas katolta, mutta pennun myötä häiritsevät ratinat ja kolinat ovat lisääntyneet. Mikä neuvoksi? 

Onko sinulla kokemusta vanhenevan koiran ääniherkkyydestä? Kerro ihmeessä! 

KIITOS MIELENKIINNOSTASI!

 

Nipsun suu vallan loksahti!

Söpöläinen makaa näinkin. 

 

Nipsu tuli moikkaamaan minua autokatokseen. Siis silloin ma illalla, kun kotiuduimme Vuokatista. Minulla oli pentu sylissä, ja Nipsun muutenkin isot silmät laajenivat lautasen kokoisiksi. Kun laskin pennun maahan, vanha rouva ei ollut kankea eikä hidas. Niin lujaa hän paineli hallille pakoon ja piiloon tuota hirvittävää mörköä, joka taloon oli tuotu. Olipa järkytys. 

Sisu meni kuitenkin perässä, ja alla molempia jännittää kovasti. Hui olkoon! 

 

Väinön poistuminen vaikutti Nipsun vointiin. Hän alkoi kulkea pää painuksissa ja lyhyin askelin. Vanheni yhtäkkiä. Mahtoiko olla masennusta? He olivat olleet niin  hyvät kaverit Väinön kanssa. Kun kävelimme hallille tai muuten liikuttiin pihalla, Nipsu tuli aina minua ja Väinöä vastaan häntä riemusta viuhtoen.

Mutta Sisun tulon jälkeen ei mennyt montaa päivää, kun Nipsu muuttui jälleen iloisemmaksi. Tietysti hän äksyilee pennulle, mutta on selvästi mielissään kun pentu tekee tuttavuutta ja tunkee lähelle. Huitoo isoilla tassuillaan. 

Minun veikkaukseni tyttöjen suhtautumisesta pentuun meni siis täysin pieleen.  

Mietin, että Sisu on neljäs sakemanni Nipsun elämässä. Silloin kun hänet haettiin Kurikasta reilun vuoden vanhana, minulla oli Mitsi. Sitten tuli Väinö, sen jälkeen Fiinu ja nyt Vuokatin poika.  

 

KIITOS MIELENKIINNOSTASI!
 

Vaan mitä mieltä oli Fiinu?

 

Ammatinvalinnan vaikeutta. Siistijän ammatti ainakin kiinnostaisi, mutta on muutakin mielessä😏

Sisu kotiutui heti, mutta Fiinulla oli sulattamista pennussa

Minä kävin ensin sisällä viemässä hajuterveiset. Sisu tuli tietenkin yllätyksenä Fiinulle, koska emme me voineet täältä asti käydä tervehtimässä pentuja Fiinu mukanamme. 

Jarmo otti pennun syliinsä ulkona ja esitteli häntä Fiinulle varovasti. Kun Jarmo laski pentua alemmas, Fiinu koetti hälväistä häntä naamasta, pariin otteeseen. Mikä nyt neuvoksi? Tuo ei ollut ollenkaan Fiinun tapaista: hän on hyväksynyt aikuiset nartutkin, on nähnyt pentuja ja on muutenkin tervepäinen tyttö. 

Ehkä tilanne yllätti hänet täysin? Mustasukkaisuus? "Pahalaiset ovat pois kotoa mooonta päivää ja kun tulevat, kehtaavat tuoda tuollaisen rääpäleen mukanaan." 

Lähetin ääniviestin kasvattajan perustamaan wa-ryhmään, ja sieltä saimme päteviä neuvoja. Alla olevassa videossa esimerkki siitä, miten toimimme. 

 

 Koirat saivat nuuhkia toisiaan turvallisesti. Fiinua kehuttiin maasta taivaaseen, kun hän teki oikein, mutta kiellettiin pennulle muriseminen tai näykkimisen yritykset. Näitä jatkettiin pari päivää, kunnes Fiinu alkoi lähestyä pentua ystävällisesti ja nähtiin ensimmäiset "pusut". Eleet alkoivat kertoa kiinnostuksesta pentua kohtaan.

 

Sitten uskallettiin päästää Sisu lattialle isosiskon kanssa. Huh, olipa jännää. 

Tämän jälkeen päästimme koirat samaan tilaan yhtä aikaa, mutta Fiinu joutui pitämään kuonokoppaa. Vasta kun hän lopetti turhan pörhistelyn, hännän nostamisen ja alistavat eleet, koppa otettiin pois. 

Eikä aikaakaan, kun oltiin tässä pisteessä. 

Pentu on niin musta, ettei näy kuin ruskeat tassut😂, mutta siinä hän kumminkin makoilee: kaapin ja Fiinun välissä. 

 

 Entäpä Nipsu? Arvelin etukäteen hänen olevan kovasti pentuvastainen, mutta kuinka kävi, siitä seuraavassa postauksessa. 

 

KIITOS MIELENKIINNOSTASI! 

Sisun hakureissulla

Kylläpä kesä meni äkkiä! Edellisessä postauksessa lupasin katsastella pentua vasta syksyllä, joten syksy kai sitten jo on. Oi voi, kaikkea kanssa😅😅😅. Ilmoituksia oli pakko ruveta selaamaan, ja kyselin sieltä sun täältä. 

 

 

Vuokatissa oli tarjolla yksi pitkäkarvainen urospentu. Vastasin ilmoitukseen ja ihmeekseni kasvattaja näytti vihreää valoa. Niin kauas emme voineet lähteä katsomaan, vaan maksoin varausmaksun puhelimessa ja muuten saamieni tietojen perusteella. 

Hiukan kylmäsi: mitä jos onkin huijausta? Vaan ei ollut. Minut liitettiin wa-ryhmään, ja kasvattaja, kutsuttakoon häntä vaikka nimellä HS, alkoi lähetellä kuvia ja videoita. Pääsin juttelemaan muiden omistajien kanssa. (Olin kyllä kuullut, että viitsitään jopa perustaa valewa-ryhmä😠)

Kovin surullista oli, että DONNA - pentujen emo sai rajun nisätulehduksen ja sitä myötä sepsiksen, kun pennut olivat neljän viikon ikäisiä. Hän ei selvinnyt😭😭😭Onneksi pennut olivat ehtineet maistella kiinteää ruokaa, mutta suru oli silti suuren suuri. Donna oli vasta viisivuotias. 

 

Vuokattiin on seitsemän tunnin ajomatka. Siis rasittava matka kenelle tahansa. Me otimme hiukan myös loman kannalta ja vietimme perillä kaksi yötä.

Miten paluumatka luonistaisi pienen pennun kanssa? Kuinka kauheasti poika huutaisi, parkuisi tai oksentaisi?  

Ergonominen asento

 Ei mitään näistä! Aluksi poika ihmetteli auton lasikattoa: pieni pää pyöri. Sitten piti hiukan piipata, mutta äkkiä hän kiipesi syliini. Penkillä oli mukava vedellä päikkärit silloin tällöin. 

Matka meni siis aivan loistavasti! Autokin kesti kotipihalle asti, huh huh. Jostain, siis nimenomaan jostain, kuuluu aika ajoin sirinä, korina, välillä pyörivä ääni. Vesipumppu vaihdettiin, eikä Wetterilläkään ole saatu paikallistettua, mistä ääni tulee. Kuuluu nimittäin myös tyhjäkäynnillä. Joten arvaat, miten paljon minua jännitti siitä huolimatta, että olemme Autoliiton jäseniä. 

 

Sisun seikkailut jatkuvat... Kiitos mielenkiinnostasi💕 

Alhovaaran VÄINÖ IIsakki 1.9.2013 - 12.5.2025

Hassu otos. Molemmat koirat ja mieheni likaiset haalarit. Tässä Väinö näyttää vielä terveeltä.

 

Viimeinen kuukausi oli todella vaikea. Tiesin, että ikävän ratkaisun aika oli tullut.  Librela-pistoksetkaan eivät enää antaneet sellaista myönteistä vaikutusta kuin alussa. Annoin myös luontaista tukihoitoa, joka sekin ensin auttoi, mutta vain muutaman viikon. 

Kuin auto, jonka laturi lakkaa tuottamasta virtaa. Toiminnot tipahtavat alas yksi toisensa jälkeen, kunnes auto lakkaa liikkumasta. 

Arveltuun autoimmuunisairauteen ell Kurkinen määräsi kortisonia. Se toimi, ensin, aivan upeaa! 

Rauman Evidensiassa Väinön silmänurkkaa ja peppua oli ihmetelty monien lääkärien toimesta. Tulos: kallis Modulis. 

Silmänurkka näkyy tässä osittain, mutta se ja peppuongelma saatiin kuriin. Kiitos Kurkiselle.

Olen vaan miettinyt, oliko Väinöllä  joku kasvain. Toki hän söi kortisonia, mutta ruokahalu vain kasvoi, vaikka lääkkeen annosta pienennettiin. Lopussa se oli yksi tabletti päivässä. Alussa taisi olla jopa 2,5 tablettia. 

Viimeisinä päivinä annoin pojalle kolme kertaa ruokaa, ja todella isoja annoksia. Monta litraa kerrallaan, ja silti mikään ei riittänyt. Paino putosi, ja lihakset katosivat.

 

 

Kuvissa näkyy, miten huonoksi turkki meni. Sairautta vai vanhuutta? Joka tapauksessa nuoren Väinön turkista pystyi näkemään oman kuvansa, mutta loppuaikoina se oli karkea ja eloton. 

Minä olen nyt yksin😢. Tietyllä tavalla. Väinö oli toistakymmentä vuotta koko ajan lähelläni. Hän oli niin rakas ystävä. 

Fiinu (siis Swiipus Fiinu) on mukava rouva, mutta hän ei pidä sillä lailla seuraa, vaan kohkailee omiaan pitkin pihaa. 

Olen katsellut ilmoituksia aikuisista uroksista, ja joihinkin vastannut, mutta minulle ei ole vastattu takaisin. Vaikka joka ilmoituksessa halutaan kokenut koti maalta. Heh, meillä ehkä olisi tarjota sellainen. 

Kuitenkin, etsimme AIKUISTA UROSTA, joka olisi ystäväni pihalla ja hyväksyisi vieraat ihmiset (kunnes toisin todistetaan). Meillä on puusepänhalli, jossa Väinö tykkäsi majailla. Seuraajalta toivoisimme samaa mieltymystä.  

PENTUAKIN KANNATTAA TARJOTA, kunhan luovutus olisi vasta loppusyksyllä tai talvella, ja kunhan hän on musta. Värillä ei muuten ole väliä.

Kiitos mielenkiinnostasi!

Väinö täyttää tänään 11,5 vuotta

Monenlaista on ehtinyt tapahtua, mutta hyviä uutisia alkoi kuulua sen jälkeen, kun otin yhteyttä Hanne-Maaret Kurkiseen eli www.vilmavet.fi.

 

Ensinnäkin Librelac-pistokset kuukauden välein ovat auttaneet todella paljon! Väinö kulkee rapuissa mielellään (tosin koetan välttää näitä tilanteita) ja juoksentelee pihalla Fiinun kanssa. Selän kannalta tilanne on siis paljon parempi kuin ennen pistoksia, jolloin hoidettiin pelkästään kipua.

 

 

 Tämän päivän tilanne! Upeaa, koska punainen alue oli tosi syvä ja tietenkin kipeä. Hanne hoksasi tai epäili, että pepun punoitus ja silmä olisivat samaa AUTOIMMUUNISAIRAUTTA. Ja kuinka monta lääkäriä silmänurkkaa oli ihmetellyt, myös ihotautilääkäri kuvien perusteella. 

Jonkinlainen lähtötilanne. 

Muitakin lääkkeitä kokeiltiin, mutta kortisoni Prednicortone 20 mg ja Optimmune 2,0 mg/g alkoivat auttaa punotuksiin molemmissa päissä. 

 

"Pyytäjäiset" on otettu 24.12.2024

 

 Söpöläiset

Ensi viikolla on jälleen Hannen käynti.  Se on myös hiukan jännittävää. Mitä hän sanoo Väinön takapäästä? Lihakset ovat ruvenneet surkastumaan. Olen antanut vitamiineja ja rasvahappoja sekä kuljettanut Väinöä pihalla joka aamu noin kolmen vartin ajan. Kun kävelen sauvoilla (vaikuttaa varmaan naapureista hölmöltä) edes takaisin, poika seuraa perässä ja saa vahvistusta kropalleen. Näin ainakin toivon, mutta 11,5 vuotta alkaa olla aika paljon isolle koiralle. Edellä mainituilla keinoilla olemme kuitenkin saaneet ostettua lisää yhteistä aikaa.

Rähinää koira-aitauksessa

 

Video on tältä syksyltä, ajalta ennen aikaista lumentuloa. Yhtenä iltana koira-aitauksesta alkoi kuulua epätavallista meteliä. Haukun sävy oli erilainen kuin tavallisessa vahtimisessa tai kun peurat tulevat pellolle syömään. Huutelin Fiinua ja Väinöä sisälle. Noh, Väinö tuli, mutta Fiinun rähjääminen jatkui. Sitten saappaat jalkaan ja otsalamppu päähän, ja kuten näkyy, syy selvisi. 

Supikoira-ressu oli pakittanut aitauksen vihoviimeiseen nurkkaan. Zoomaan videota, joten todellisuudessa kovin lähelle en eläintä mennyt, ja Fiinu pysytteli vierelläni. Hän ei ollut onneksi agressiivinen, ehkä lähinnä jännittyneen kiinnostunut. 

Jälkeenpäin olen ollut melko huvittunut kahdesta nasevasta kommentistani😂😂😃, jotka videolla kuuluvat. 

Nyt kun maa on lumen peitossa, aamuisin on mielenkiintoista tarkastella, ketkä tontilla ovat yön aikana kulkeneet. Liikennettä on paljon, joten ei ihme, että joskus tapahtuu yhteentörmäyksiä. 

Kuvaamisen jälkeen Fiinu käveli kiltisi vierelläni sisälle. Avasin vielä varoiksi aitauksen yhden portin, jotta vieras varmasti pääsisi poistumaan turvallisesti.